Perustiedot

VH19-031-0117PKK3078

Koulupainotus: ratsutuksessa
Tavoitetaso ?

Ei meriittejä

Sinevan Broccoli Boi "Baby"

Syntynyt 15.3.2019 Suomessa
oma ikääntyminen, 0-vuotias

Suomalainen puoliverinen, ori
ruunikko, merkit tähän
kasvanee yli 165-senttiseksi

Kasvattaja Daniel Susineva (VRL-05265)
Omistaja Clarissa Kasson (VRL-00816)


Varsakuva © vrl-05265
 

Fairy Godmother meets the Boi

Broccol Boi oli vitsi. Se oli kaikunut Kivitallin seinistä naurun säestämänä, eikä kukaan olisi uskonut, että Daniel Susinevan korean kivitallin uumenista joskus maailmalle karkaisi vakavasti otettava kouluhevonen, jonka nimi olisi Parsakaalipoika. Se olisi voinut olla vaikka mitä muuta—Claribean, Clariberri, Bemyberry, tai ehkä jopa Barony, joka nyt ainakin olisi ollut täysin uskottava nimi kovan tason kouluratsulle—mutta kaikesta huolimatta rouva Kasson valikoi sen nimeksi Broccoli Boi.

Clarissa Kasson keräilee hevosia. Aluksi rouva keräili hevosia itselleen, ja silloin se keräili lahjakkaita hevosia. Potentiaalisia, korkean kapasiteetin hevosia, joilla hän saattaisi saavuttaa huipun kouluratsastusurallaan. Sitten, kun rahaa oli, hän alkoi keräillä hevosia muiden ominaisuuksien mukaan: hauska väri, poikkeuksellisen suuri säkä, poikkeuksellisen pieni säkä, hupaisa päämerkki... Tai huvittava nimi.

Siksi Broccoli Boi päätyi Kassonin hevoslauman jatkeeksi. Myyntisopimukseen säädettiin, että hevosen haltijaksi jää Daniel Susineva tai hänen valitsemansa, lupaava kouluratsastaja. Rouva Kasson kun ei niinkään enää itse kilpaile, kunhan leikkii hyvää haltiakummia.

Aluksi Broccoli Boi oli, no, Broccoli Boi. Jos nimen keksiminen oli tuottanut Daniel Susinevalle päänvaivaa, ei miehen elämä helpottunut lempinimenkään kohdalla. Mies oli ajatellut, että saisi parsakaalipojan pois nurkistaan ja nimiasiat jäisivät uuden omistajan murheelle, mutta toisin kävi. Parsakaali, tai mikään siihen liittyvä, ei tullut kysymykseenkään, joten viikkojen kuluessa Broccoli Boi lyheni kirjanyhdistelmäksi BB. Suomalaiseen suuhun vaikea Bee-Bee taas muuttui tallilaisten keskuudessa nopeasti Babyksi—Danielille ei ollu tullut mieleenkään, että hevosta voisi paiskata hirveämmällä nimellä kuin Broccoli Boi.

Wait, what? His name's Baby? B-A-B-Y, Baby?

Baby on Persoona. Tiedän, sana persoona ja vieläpä isolla P:llä tuo mieleen tietynlaisen hevostyypin, mutta lupaan: Baby ei ole sellainen.

Varsana sitä luultiin araksi. Se oli varsoista se, joka mieluiten pysyi vähän etäämmällä muiden ralleista ja joka ei ottanut askeltakaan ihmistä kohti. Utelias tai sosiaalinen—kaksi adjektiivia kuvailemaan ideaalia varsan luonnetta—eivät käyneet mielessäkään kun katseli Broccoli Boin käyskentelyä. Ei sitä olisi kukaan kuvaillut kyllä epäluuloiseksikaan, Baby vain... oli. Koska ajateltiin, että se oli arka, sitä käsiteltiin paljon penskana. Tehtiin sitä ja tehtiin tätä, ja tehtiin vielä uudestaankin, ja vielä uudestaan. Baby pääsi tekemään ja näkemään kaikkea ja kaikkia, koska ajateltiin, että siitä olisi apua: kyllä se vielä siitä rohkenisi!

Vaan Baby kun oli rohkea koko ajan. Se ei vain ollut uhkarohkea tai tyhmänrohkea, kuten moni muu pikkuori saattoi uhmaikäisenä olla. Ei, Broccoli Boi paljastui sellaiseksi, no, tarkkailijaluonteeksi. Se tykkäsi laskeskella tilanteita päässään, ja joskus, jos oikein tarkasti katsoi, saattoi jopa nähdä pienten rattaiden raksuttavan höttöisen varsakarvan alla. Joskus se laski, että sille otollisinta oli ottaa hatkat just nyt ja poistui suvereenesti paikalta. Joskus se laski, että jos seisoisi vain paikoillaan niin ihminen tulisi luokse. Joskus se laski, että tuolla tyypillä oli porkkana kädessä niin menen sinne. Joskus se laski, että tuo traktori menee tuolla tiellä eli minä en ole vaarassa. Se on sillä tavalla järkevä, looginen jopa.

Rouva Kasson koki, että Broccoli Boi tulisi ehdottomasti opettaa ajolle, koska hänen kokemuksensa mukaan se helpottaisi sisäänratsastusta. Broccoli Boi oli eri mieltä. Sen mielestä ohjasajo oli ihan typerää eikä suosiolla suostunut liikkumaan kuin taaksepäin, koska hänellä ei ollut aikaa tällaiseen humpuukin—olihan hän kiireinen kasvatellessaan suuren ja hienon kouluhevosen kroppaansa. Samaa mieltä Baby oli myöhemmin myös irtohypytyksestä, etenkin kujista. Typerää ajanhukkaa! Voi ei, silloin ajateltiin, se onkin hankala. Sitten, kun yksi Daniel Susinevan kevytrakenteisimmista tallitytöistä roikkui vatsallaan Babyn satulassa, se oli ihan okei. Tietenkin se oli Babyn mielestä aluksi ollut vähän omalaatuista, ja se oli seisonut hiljaa paikoillaan. Anna sen raksuttaa, Daniel Susineva oli sanonut, ja tytöt olivat antaneet. Baby laski, että ei tämä kai ollut niin paha nakki, ja oli jatkanut kävelyä liinassa. Tämä ensimmäinen kerta kertoi paljon Babyn perusluonteesta, sietämisasteesta ja uuden oppimisesta.

Daniel ratsutti Babyn itse. Se näki, että hevonen sen vähän mitäänsanomattoman oloisesta, hajuttomasta ja mauttomasta luonteestaan huolimatta olisi hyvä ratsu. Sillä oli tietynlainen luonne, joka sietäisi paljon painetta ja käsittelisi uusia asioita hätääntymättä. Salaa mies oli jopa mielissään siitä, kuinka tasainen ja järkevä hänen onnettoman Broccoli Boi -nimen saanut kasvatti oli—tällaisista hevosista Daniel piti. Baby antoi ratsastajan puskea sitä äärirajoille, ja se sisäisti uudet asiat nopeasti. Se oli herkkä ja skarppi, olematta kuitenkaan säpsy ja ylireagoiva. Se kuunteli, muttei liikaa, ja se teki, muttei liikaa.

Kolmivuotiskesän jälkeen ikätoverien täyttämältä laitumelta palasi reipas ja selkeästi oppimiaan asioita miettinyt kouluratsun alku. Baby oli täynnä työskentelymotivaatiota, ja vaikka se oli hyvä ratsastaa ja helppo motivoida, Daniel piti siitä, ettei se tarjonnut ylimääräisiä. Jotkut hevoset kun tuppasivat kuuntella vähän liikaakin, ja stressaantuessaan avuista ja signaaleista, ne tarjosivat kaikkea osaamaansa pyytämättä. Baby ei ole sellainen. Baby tekee mitä pitää, ja siinä se. Se ei turhia kysele.

Baby on jämpti. Joku saattaa erehtyä luulemaan sitä juroksi, vaikka oikeasti parsakaalipoika ei vaan jaksa mitään turhaa bullshittiä. Joskus kun se tuhahtelee tylysti tarhan nurkasta, niin se ei oikeasti suunnittele kenenkään murhaa vaan pohdiskelee parasta toimintatapaa. Tai ainakin niin luullaan. Eihän hevonen nyt kovinkaan monimutkaiseen ajatteluun kykele, mutta jotenkin Babyn hetkelliset viisaudenhuiput saavat miettimään asiaa uudelleen. Kaikessa vakavuudessaan hevonen muistuttaa ajoittain reippaasti eläkeikänsä ylittänyttä pappaa, joka viettää päivänsä nurisemalla ja murisemalla nuorisosta, mikä tekee siitä omalla tavallaan myös hauskan otuksen.

Ja niin, kuinka ironista, että kaikista Danielin kasvateista juuri Broccoli Boi—tietenkin—muistutti kaikkein eniten kasvattajaansa.

Sukuselvitys

i. Bramble Berry Boi
mustanruunikko FWB, 167 senttiä
KTK-II
ii. Banana Mania
musta DWB, 167 senttiä
Fn, KTK-II, PKK-V, PP MVA
iii. Bam Boozle
musta DWB, 169 senttiä
iie. Citronella
mustanruunikko DWB, 164 senttiä
ie. Celestina
vaaleanrautias DWB, 163 senttiä
Fn, KTK-II, PP MVA
iei. Clarity Warrant
rautias HOLST, 167 senttiä
iee. Robustina
voikko DWB, 162 senttiä
e. Sinevan Clarinora
ruunikko FWB, 172 senttiä
FF
ei. Clarimonde
mustanruunikko FWB, 173 senttiä
Fn, KTK-II, PKK-V, VIP MVA
eii. Charmeleonis
tummanpunaruunikko FWB, 172 senttiä
eie. Mandy O Mine
musta FWB, 170 senttiä
ee. Dancirella
musta FWB, 174 senttiä
Fn, KTK-II
eei. Dragonheart
mustanruunikko FWB, 170 senttiä
eee. Zantelle
mustankimo FWB, 171 senttiä

Vanhempien kuvat © vrl-05265
 

Tiesittekö, että Bramble Berry Boi on tuttavallisemmin Bamse? Maailman vahvin nalle ei ehkä kuvaa oria itseään kovinkaan kattavasti: sen sielunelämä on paikoittain herkähköä. Tammaksi sitä on haukuttu pitkin ikäänsä, ja huhupuheiden mukaan se sai lisänimen Boi ihan vain orimaisuutta korostamaan. Kaikesta huolimatta Bamse kasvoi raameihinsa ja ennen kaikkea odotuksiin: Daniel Susineva rakensi hevosen tarkasti pala palalta Grand Prix -tason kilpahevoseksi. Hupaisan nimen ja herkkähipiäisen luonteen takaa löytyi kuin löytyikin tervepäinen ja hyväliikkeinen ratsu, josta oli oikean ratsastajan alla vaikka ja mihin. Kantakirjatuloksen myötä hyväsukuisen Bamsen odotetaan vaikuttavan myös tulevaisuuden kotimaisten puoliveristen sukutauluihin.

Pojasta polvi paranee, sanotaan, mutta Bamsen isä Banana Mania ei paljoa häviä pojalleen sitten missään—ei kapasiteetissa, menestyksessä tai edes nimessä. Kotona Banskuna elävän orin on todettu periyttävän vahvoja päämerkkejä, herkkiä sielua ja höyhenenkeveää liikettä, ainakin jos sen tähänastisia jälkeläisiä on katsominen. Toki GP-tasolla paljon kilpaillut tanskalainen on vasta jalostusuransa alussa, joten nähtävksi jää, millaisia kouluhevosia näyttelymenestyksestäänkin runsaasti palkittu banaaniponi tähän maailmaan jättää.

Suuret merkit ovat varmasti periytyneet jo sukupolvien takaa: Banskun tanskalainen isä Bam Boozle sporttasi myös valtavia, valkoisia merkkejä! Mustaa oria on kuvailtu julkisuudessa näppärästi sanalla luonteikas, mikä on ollut omiaan käynnistämään huhumyllyt orin todellisesta persoonasta: onko se kamala kammotus vai loistokas mahtiori? No, se jääkööt arvoitukseksi, sillä Bamin kilpatulosten rinnalla sen luonteen merkitys kutistuu. Kovan työfokuksen omaava ratsukko on menestynyt GP-tasolla useita vuosia, ja toiminut siinä sivulla etenkin Tanskassa maineikkaana ja haluttuna jalostusorina. Vanhimmat sen jälkeläisistä ovat edenneet jo vaativalle tasolle, väläyttäen yhtä vahvaa työskentelymotivaatiota ja loistavia, puhtaista askellajeja kuten isälläänkin.

Kuten yleensäkin, tammat tulevat vähän oreja jäljessä mitä tulee kilpauriin. Banskun emä, Citronella, oli vielä nuori ensimmäiset varsansa tehdessään, ja sen todellinen koulutus aloitettiin vasta vähän kypsemmällä iällä. Nopeaksi oppijaksi paljastunut tamma näytti nopeasti kyntensä vaativissakin luokissa, eikä kehitys ollut hidastuakseen edes vaikeimmille tasoille siirryttäessä. Citronellaa on kehuttu erityisen lunkiksi matkaajaksi ja muutenkin hyväpäiseksi ja kovahermoiseksi hevoseksi. Tiedä sitten minne tämä viilipyttymäinen hermorakenne on kadonnut kun sukupolvia lähtee alaspäin...

Berry Boin emä on kasvattajansa, rouva Kassonillekin Euroopan kilpakentiltä tutun Pihla Vihtasen omistama hevonen. Celestina on kaunis kuin kermakaramelli! Pyhään Yrjöön tähtäävä ratsukko on menestynyt jo vaativalla tasolla varmoin ohjelmin, ja tammalla on kaikki tarvittava tavoitetasolle nousemiseen. Ratsastettavuudeltaan Celestina ei kuitenkaan ole helpoimmasta päästä: Pihla kuvailisi työskentelyä tanskalaisen kanssa kuin kirurgin tarkkuutta vaativalla veitsen terällä tanssimiseksi. Kilpailumenestyksen ohella tamma on paitsi kantakirjattu niin myös muotovalio, ja sitä on kilpauransa ohella käytetty jo jonkin verran siitoksessa.

Celestina on omasta puolestaan mitä mainioimmasta ja ennen kaikkea hyvin harkitusta suvusta, joka koostuu toinen toistaan hienommista kouluratsuista. Jo yksinään sen isä Clarity Warrant on malliesimerkki niin jalostus- kuin kilpahevosestakin. Grand Prix -tason ori on luonteeltaan tulinen, mutta kuitenkin hyvin herkkä. Vaikka Warrant on mitä taidokkain, siitä sai toden teolla ratsastaa kaiken irti—mitään ei heru ilmaiseksi! Saksasta Tanskaan tuotu ori on ollut haluttu maan puoliverijalostuksessa, ja on ollut jo useamman vuoden vahva nimi kysytyimpien orien listalla. Kilpauransa osalta Warrant on saavuttanut lukuisin GP-sijoitusten ohella myös mitalisijoituksia kotimaataan edustaen, tosin nyt ori alkaa lähentelemään jo eläkeikää.

Robustina taasen on ottanut kisaeläkkeensä ja uuden elämänsä siitostammana vastaan avoimin sylein: lempeä ja ystävällinen tamma viettää päiviään Tanskassa ollen mitä mainion emä. Pienestä koostaan huolimatta se periyttää monia hyviä ominaisuuksia varsoihinsa, alkaen työmoraalista. Robustina itse nostettiin aikoinaan GP-tasolle hyvinkin reipasta tahtia, sillä tamman eteneminen ei yksinkertaisesti ottanut laantuakseen! Kova duunari ja lentävä liikkeistään, niillä eväillä on monet Grand Prix -sijoitukset napattu Tanskan lipun alle. Celestina on yksi tamman kolmesta, ennen kilpauralta eläköitymistä saadusta varsasta, ja näistä kolmesta vanhin on jo startannut GP-tasolla itsekin.

Hoito-ohjeet

Loimitus

- vedenpitävä fleeceloimi alle 5c
- sadeloimi sateella, kylmällä fleeceloimi alle
- toppaloimi -10c
- tallitoppaloimi alle -20c
- sisälämpötilasta riippuen tallitoppaloimi sisällä

- jäähdyttelyyn villaloimi ja -viltti
- pakkasilla ratsastusloimi

Varustus

- suojat, suojat, aina suojat tai pintelit eteen
- koulusatula koulutreeniin, yleissatula muualle

- kotikäytössä pääsääntöisesti remonttiturpahihna ja nivelet
- treeneissä vaihtelevasti englantilaiset ja kanget

- lampaankarvalla pehmustettu satulavyö kun klipattu
- muutoin nahkavyö

Ruokinta

Aamu
- äidinmaitoa nam

Iltapäivä
- maitoa lisää

Ilta
- ja vielä lisää

Varusteet

Babyn väri on  sammal, nahkavarusteissa  musta.

© Sokka Luxuries
 

- koulusatula
- yleissatula
- lampaankarvainen nahkavyö
- nahkavyö
- alumiinijalustimet
- turvajalustimet
- englantilaiset suitset
- "remonttisuitset"
- nivelkuolaimet
- kankisuitset
- kankikuolaimet
- gramaanit
- 4x kouluhuopa
- 2x yleishuopa
- 2x kisahuopa
- 4x pintelit
- valkoiset pintelit
- 2x puuvillapatjat
- geelipatjat
- hivutussuojat eteen
- hivutussuojat taakse
- nahkaputsit
- kuljetussuojat
- korvahuppu
- häntäsuoja
- vedenpitävä fleeceloimi
- villaloimi
- sadeloimi
- toppaloimi
- tallitoppaloimi
- ratsastusloimi
- enkkuviltti

Kilpailut

Ei kilpailuita.

Näyttelyt

29.5.2019 PKK-näyttelyt Hukkapiilossa, varsaluokan tuomarina Aksu: EO-sert
20.6.2019 PKK-näyttelyt Järnbyssa, varsaluokan tuomarina Anne: EO-sert
15.9.2019 PKK-näyttelyt Järnbyssa, varsaluokan tuomarina Anne: -

Ja ne kissanristiäiset

10.9.2019
Rouva Kasson, mitä tulee hänen arkielämäänsä, on harvemmin loputtoman tyytyväinen mihinkään: hän vaihtaa autonsa säännöllisesti uudempaan, lentää Euroopan kotiensa välillä kuin ilmastonmuutos olisi vitsi vain ja, mikä pahinta, päivittää kattavaa merkkilaukkukokoelmaansa miltei kuukausittain. That last one, hmph, bad choice, rouva saattaa kuitata tallipihalle kaartaneen, uuden Mercedeksen aiheuttamat kulmienkohotukset. Mutta hevoset, hevosiinsa Clarissa Kasson on aina enemmän kuin tyytyväinen, sillä niiden suhteen.. Voi, hevosten suhteen hän ei tee kuin hyviä päätöksiä.

Syyskuisena aamuna rouva Kasson on erityisen tyytyväinen hiljattain vieroituksensa aloittaneesta Broccoli Boista. Daniel Susineva on nitistänyt muutenkin kiireisestä aamustaan jo sudenosan rouva Kassonin isännöinnille, ja vaikka nainen sen olisi hevoskasvattajan kasvoilta huomannutkin, hän ei sitä millään tavalla noteeraa. Niinpä herra Susinevan rooliksi jää sinä syyskuisena aamuna seistä tarhan laidalla kädet puuskassa ja katsoa, kuinka hieno keskieurooppalainen rouva muuttuu kuin pikkutytöksi varsaansa ihaillessa.

Broccoli Boi puolivuotiaan rungossaan on vielä kömpelö, takakorkea näköinen ja pitkäjalkainen rimpula.

"He's quite wonderful."
"Mhm."

Rouva Kasson suoristautuu.

"Tell me, who will you have riding him?"
"Huh? Riding? He's barely six months."
"Ah, but Daniel."

Hän naksauttaa kieltään merkitsevästi. Toinen kohottaa kulmaansa, ja rouva Kasson tyytyy siihen: tuskinpa hän saisi enempää uteliaisuutta irti Daniel Susinevasta. Tummien ripsien kehystämät silmät siirtyvät tarkkailemaan ikätoverinsa kanssa tarhaavaa ratsunalkua. Hyvä siitä tulisi, ehkä parempikin hyvän ratsastajan kanssa. Mutta paras? Paras, jos hyvä ratsastaja saisi muovata siitä omansa alusta asti.

Taustakuva © Luuk van Baars (CC BY-SA 3.0)     |   Grafiikka © Freepik/Flaticon (CC 3.0 BY)
virtuaalihevonen