VIRTUAALIHEVONEN

HARRIET V


© Sage; taustakuva © Soikkoratamo

 

i. Othello
BWB, m (Ch/n)
ii. Baylor
holst, rn
iii. Berkley
iie. Marina II
ie. Ophelia
BWB, m (Ch/Ch)
iei. Locus
iee. Carissima
e. Hera IV
hann, m
ei. Don Pedro
hann, m
eii. King Lear
eie. Millicent
ee. Dionyza
hann, rn
eei. G.S. Horatio
eee. Thaissa

Jälkeläiset:
t. Harlessie, syntynyt 5.6.2016
o. Hades, syntynyt 9.7.2017

VIRALLINEN NIMI Harriet V "Harry"
REKISTERINUMERO #PKK2116, VH17-202-0037
ROTU British Warmblood (BWB; englantilainen puoliverinen)
SUKUPUOLI tamma

VÄRI musta samppanjageenillä (Classic Champagne; Ch/n)
MERKIT valkopää, kj sukat
SÄKÄ 176 senttiä
SYNTYNYT 28.6.2008     (10-vuotias)

KASVATTAJA Milford Jumpers Co
OMISTAJA Robert Harrington
KOTITALLI ratsastuskoulu Seppele  
HOITAJA Jutta

KOULUTUSTASO helppo A, 40 cm

    » Lue Harryn hoitopäiväkirjaa

 

       
© vrl-10345, Lynn, AnneL; taustakuva © Soikkoratamo

Luonne lyhyesti

Harry on valtava persoona. Se ei ole antanut vähän surullisen historiansa estää positiivista elämänasennettaan tai jatkuvien kommelluksia hidastaa vauhtiaan, vaan se elää aina yhtä iloisella mennään eikä meinata -mentaliteetilla. Tamma on aina ollut sellainen kaikkien kaveri, eikä se missään nimessä ota vastaukseksi eitä—luovuttaminen ei kuulu sen sanavarastoon—vaan se menee vaikka läpi harmaan kiven hurmatakseen itselleen uusia ystäviä niin ihmisistä kuin lajikumppaneistakin. Harrylle on tärkeää, että siitä tykätään!

Vaikka harmaakorvaksi kutsuttu hevonen onkin ystävällinen ja kiltti luonne, sen käsittelyssä saa silti olla varovainen. Pienen hevosen sielunelämää jaksaa järkyttää milloin arkiset kottikärryt ja milloin oman karsinan vesiautomaatti, puhumattakaan vielä eilen ongelmitta ohitetusta postilaatikosta tai jokapäiväisistä tarhakavereista. Säikähdysreaktio ei yleensä ole mikään suuri, Harry korkeintaan kavahtaa ja järkyttyneenä jäätyy niille sijoilleen, mutta on se joskus ottanut hatkatkin! Suuresta rakkaudestaan ihmisystäviä kohtaan huolimatta se joskus yksinkertaisesti unohtaa, että tässä on ihminen lähellä, pitää varoa.

Se on muutenkin vähän sellainen huonomuistinen tohelo, jolla on olematon keskittymiskyky. Jos sitä vaikka rapsuttelee, se antaa kaiken kiitollisen huomionsa rapsuttelijalle, mutta jos joku ilmestyy esimerkiksi rapisevan pussukan kanssa tai taskujaan äänettömästi(!) kaivellen näköpiiriin, voi rapsuttelija sanoa hyvästit huomiolle. Ja on siellä kerta jos toinenkin kynnetty maaperää pinteleitä kääriessä kun Harry on unohtanut, että siellä on tyyppi jaloissa, ja lähtenyt tekemään lähempää tuttavuutta uuteen mielenkiinnonkohteeseensa. Yleensä varsinkin varustaessa se on ihan turvallinen, sen kun pitää saada olla mukana ihan kaikessa! Harry mieluusti tarkastaa ja hyväksyttää joka ikisen harjan ja suojan ja satula, ja varsinkin etusuojia laittaessa se mieluusti tarjoaa apuaan suojia hamuillen, mikä tietenkin tekee niiden laitosta astetta haastavampaa...

Ratsuna Harry on vähän kaksipiippuinen: se on niin kiltti, että sen selkään uskaltaa laittaa vaikka lapsen kävelemään narun päässä, mutta tehtävien edessä se on niin haastava, että se vaatii ratsastajaltaan paljon. Ajatuksetonta terapiaratsastusta sillä voi harrastaa kuka tahansa, jonka hermot kestävät uteliaan ja herkän hevossielun, mutta koulupenkkiin ei kaikki edes halua istua. Harry vaatii herkän, mutta tukevan ja jatkuvasti ratsastavan kuskin, joka on sen kanssa joka askeleessa. Matkustelu on ehdoton ei, silloin paketti leviää heti käsiin. Hevosella on korkea miellyttämisenhalu ja sen työmotivaatio on omaa luokkaansa, mutta ne hyötykäyttääkseen ratsastajan täytyy osata ratsastaa sitä, no, tarpeeksi. Tähän sopisi ruotsinkielinen sana lagom: ei liian vähän, ei liian paljon, vaan juuri oikea määrä. Se on hiuksenhieno, kultainen keskitie, jolla pysyminen on ajoittain vaikeaa. Yliratsasta, ja hevonen allasi stressaantuu ja jännittyy kun se ei osaakaan suorittaa tarpeeksi. Aliratsasta, ja käsissäsi on kuusisataa kiloa löysää voita.

Parhaina hetkinään Harry on mitä näyttävin hevonen. Se on suurikokoinen ja -askelinen, ja oikein ratsastettuna siitä saa irti erinomaista liikettä. Varsinkin keskiravi on tamman ehdoton bravuuri: se kokoaa todella hyvin ja ravin sisäiset siirtymiset ovat saumattomia. Vaikka huonoina päivinä selästä käsin tuntuu kuin huojuvalla kamelilla ratsastaisi, on Harryn kaikki kolme askellajia luonnostaan hyvin elastisia—oikein jumpattuna tamman liikkeet ovat joustavia ja ylöspäin suuntautuvia. Kun oikea flow löytyy, Harry on järjettömän helppo ratsastaa: kaikki tuntuu tulevan kuin hopeatarjottimella nenän eteen, eikä mikään mene vikaan. Se tila vaatii kuitenkin hurjasti työskentelyä ja merkittävän luottamuksen ihmisen ja hevosen välillä, puhumattakaan siitä, että molempien pitää olla oikealla tuulella ja planeettojen oikeissa asennoissa.

Esteitä Harry ei lapsuudentraumojen takia juurikaan hyppää. Tallikaveri Cella muotoili asian hyvin tamman eräälle kavalettitunnille totuteltavaksi saatuaan: mä olin saanut alleni Harryn. Kyllä, itse surullisenkuuluisan, puomin-näkeminen-saa-minut-hulluksi-vaikka-olen-valtamerilaivan-kokoinen -Harrietin. Tällä hetkellä vuosien hyppäämättömyyden jälkeen hevosen kanssa ollaan aloitettu työstäminen nollatasolta: se tekee puomi- ja kavalettiharjoituksia tallin osaavammilla ratsastajille, ja käy silloin tällöin ratsastuskoulun ansioituneen esteopettajan läpiratsastettavana. Hiljaa hyvä tulee, vaikka Harrysta ei todennäköisesti ikinä estehevosta tulekaan.

Kilpailut

Harry kilpailee omistajansa Robertin kanssa kouluratsastuksessa. Tällä hetkellä ratsukko on vakiinnuttamassa tasokseen helppo A.


11.8.2018 Seurakoulukilpailut Ruskamäessä, helppo B: ei tuloksia (Jutta)
27.6.2018 Seurakoulukilpailut Seppeleessä, helppo B: 8/12 (66,429 %) [5] (Fiia)
10.6.2018 Harjoitusestekilpailut Kielokummussa, ristikko-50cm: 1/9 (Salma)
9.6.2018 Harjoituskoulukilpailut Kielokummussa, helppo C ja helppo B: 7/9 ja 15/17
12.5.2018 Tie Tähtiin -finaali Hallavassa, helppo C: 17/23
15.4.2018 Tie Tähtiin -osakilpailut Hukkasuossa, helppo C: 8/23
18.3.2018 Tie Tähtiin -osakilpailut Saaristossa, helppo C: 7/21

18.10.2017 Harjoituskoulukilpailut Susikalliossa, helppo C ja helppo B: 17/20 (62,900%) ja 14/20 (64,300%)
17.9.2017 Koulurataharjoitus Hukkapurossa, helppo A: 8/10 (62,955%) [4]
10.9.2017 Harjoituskoulukilpailut Katriinan tallilla, helppo C ja helppo B: 12/20 ja 19/19
15.4.2017 Harjoituskoulukilpailut Susikalliossa, helppo B ja helppo A: 11/16 (63,000%) ja 14/17 (63,000%)

20.11.2016 Harjoituskoulukilpailut Kuuramaassa, helppo B: 1/4

13.9.2015 Seurakoulukilpailut Seppeleessä, helppo C: 7/10

9.7.2017 Näyttelyt Niiranvaarassa, luokka 3: HY, EM: tekniikka (t. Pölhö)
19.6.2017 Näyttelyt Ratapihassa, luokka 3: KP[3] (t. Laa)
6.6.2017 Näyttelyt Simorassa, luokat 5 ja 10: ja KM[2] (t. Loci)
22.5.2017 Näyttelyt Järnbyssä, luokat 2 ja 5: HY (t. Viiru) ja KP[1] (t. nica)
20.5.2017 Näyttelyt Järnbyssä, luokat 2 ja 4: HY ja LKV KM, EM: värimaailma (t. Anne)
15.5.2017 Näyttelyt Seppeleessä, luokat 3 ja 6: HY (t. Pölhö) ja KP, EM: liike (t. Anne)
30.4.2017 PKK:n huhtinäyttelyt, luokka 8: KP (t. Kics)
17.4.2017 Näyttelyt Niiranvaarassa, luokka 5: KM (t. Loci)

[1] "Tunnelmallinen pääkuva, joka on jätetty sopivasti luonnosmaiseksi. Mielettömän suloinen katse. Muutenkin kivan näköinen, joskin vähän ponimainen."
[2] "Mukava värimaailma. Turvan yksityiskohtien jälkeen jäi kaipaamaan enemmän tasaisempaa väritystä muualle."
[3] "Vauhdikkaan oloinen kuva. Pidän kuvan pehmeästä väritystyylistä ja yhteen sointuvasta värimaailmasta."
[4] "Paikoitellen hyviä pätkiä, mutta suorituksen ajan havaittavissa oli yliyrittämistä, mikä johti jännittymiseen. Enemmän rentoutta vaan radalle!"
[5] "Paikka paikoin jännittynyt hevonen, osittain pohkeen takana. Saisi taipua rungostaan paremmin. Hyvä apujenkäyttö, enemmän yhteistreeniä."

Harryn tarina

Harryn elämä on ollut vähän sellaista surkeiden sattumusten sarjaa. Tammasta meinattiin leipoa suurempien luokkien rusettihai, aivan kuin isänsäkin ja isänisä ja isänisänisä, sellainen kuin emänsäkin.. Harmin paikka, että kun puolivuotias Harry näki elämänsä ensimmäisen ristikon maneesin toisessa päässä, se veti saman tien kuperkeikan kompastuttuaan omiin jalkoihinsa siinä kaikessa hämmennyksessään.

Lienee sanomattakin selvää, että esteratsua Harrystä ei sitten ikinä leivottu. Kolmivuotiaana se kohtasi ensimmäistä kertaa pikkupystyt, jotka aiheuttivat sen tasoisen slaagin, että tamma veti ympäri ratsastaja kyydissään. Ratsastaja ei enää ikinä ratsastanut ja Harrykin joutui sairaslomalle.

Kun kaikki jalat taas toimivat moitteettomasti, tamma laitettiin myyntiin potentiaalisena kouluhevosena. Sitähän se melkein oli: vanhemmista molemmat olivat startanneet ainakin helpoissa luokissa hyvillä prosenteilla.

Luonteeltaankin ihan mukava, silloinen omistaja ajatteli ja vilkaisi karsinassaan sähköjäniksen lailla pyörivää otusta, joka yritti antaa pusuja jokaiselle ohikulkijalle. Otusta, joka halusi niin paljon olla kaikkien kaveri, että mieluummin yritti ja otti sitten turpiinsa kuin luovutti luimistelua saatuaan. Otusta, joka hörppäsi vettä automaatistaan samalla säikähtäen sen pitämää ääntä. Ehkä vähän yksinkertainen tapaus, mutta ihan mukava.

Kuudella tuhannella punnalla saatiin Suomesta väkisin Britteihin revitylle poikarukalle uusi leikkikalu. Jos vaikka lohduttaisi, vanhemmat ajattelivat.

Alun teinivastustelun jälkeen Harry osoittautui yllättävän kivaksi kaveriksi Robertinkin mielestä. Yhtäkkiä ei enää ollutkaan niin tavattoman vastenmielistä raahautua joka päivä tallille hoitamaan ylirakastavaa hössöttäjää, jonka harja nyt ei vain suostunut kasvamaan kunnolla. Uudella tallilla oli uusia ihmisiä, jotka pikkuhiljaa korvasivat vanhat hevosystävät niin oikeassa elämässä kuin sosiaalisessa mediassakin. Nopeasti unohtui helpot ceet ja vaativat beet, tilalle tuli FEIn tutut preliminaryt ja elementaryt.

When one door closes, another one opens, sanoi isosisko aikoinaan kun Robert ei ollut vielä hyväksynyt suomielämää ihanien brittivuosien jälkeen. Silloin kyseisen lausahduksen perimmäinen viesti jäi hämärään, mutta nyt se oli helppo ymmärtää. Ja hyväksyä. Tällä kertaa oli helppo astua uudesta ovesta sisään, elää uutta elämää. Viimeistään alkusyksystä harmaavoittoisen tamman turpaa ei enää työnnetty sivuun kuten se oli työnnetty aina aiemmin—tamma ei tietenkään tätä elettä ollut ikinä ymmärtänytkään: eihän eläin voinut tajuta, ettei se ollut haluttu. Märät turpapusut otettiin vastaan päivä päivältä iloisemmalla naamalla, ja lopulta oli helppo iltaisin rauhoittua parhaan ystävän pää syleilyssä.

Robertista ja Harrysta tuli RobertandHarry.

Elämä Scarboroughissa muuttui pian ainoaksi elämäksi, ja oli mukavaa taas antautua valmentautumisen ja kilpailemisen maailmaan. Harry osoittautui ihan kelvolliseksi kilparatsuksi: se oli paitsi esteettisesti näyttävä, niin myös liikkeiltään hieno. Lisäksi tammaa oli siunattu aimoannoksella miellyttämisenhalua ja työskentelymotivaatiota—se oli aina lähdössä iloiseina töihin ja valmis pistämään itsensä likoon. Tietenkin kangertelujakin tuli: Harry oli herkkä ja Robert tottunut ratsastamaan jukuripäisiä poneja.

Talliporukka oli aktiivisesti kilpailevaa porukkaa, ja tallin logolla varustettu hevosrekka matkasi Robert ja Harry kyydissään niin Skotlantiin kuin Walesiinkin, ja pariin otteeseen jopa meriteitse Irlantiin asti. Rusetteja alkoi taas kerääntyä, mutta Robert ei ymmärtänyt miksei faija suostunut naulaamaan niille esittelylankaa huoneen seinään—vanhemmat kun tiesivät, että paluu Suomeen olisi pian edessä. Robertille se tuli yhtä seinän takaa kuin lähtö aina. Ajatuskin Suomeen palaamisesta sai palan kurkkuun. Keuhkoja kuristi, kädet hikoilivat ja sanat takeltelivat. Äiti soitti heti ensitöikseen Seppeleeseen, tallipaikasta.

Ilmeisesti uusi ovi oli jo avautunut, sillä kuin sattumalta Seppeleessä oli juuri vapaa tallipaikka ja Harry olisi tervetullut porukkaan. Harry ja Robert.

Harringtonit muuttivat takaisin samaan vanhaan Liekkijärven omakotitaloon elokuun alussa. Vuokralla ollut talo näytti samalta kuin aina, nyt vain Pippa-siskon vanhasta makuuhuonesta tehtiin isälle toimistohuone. Katkeruus maalasi mieltä mustaksi: miksi Pippa sai jäädä Iso-Britanniaan, miksi Robertin piti palata?

Kilpailemisen makuun päässeelle Harrylle laivamatka Iso-Britanniasta Ranskaan, sieltä autolla Saksaan, ja Saksasta niinikään vetten halki Suomeen ei tuntunut missään. Tietenkin tamma oli vähän kuivassa kunnossa ja pitkästä matkasta väsynyt, mutta Seppeleen pihaan saapuessaan se jaksoi silti innostua uudesta ympäristöstä. Siitä lähtien positiivinen tamma on piristänyt ratsastuskoulun arkea niin hyvässä kuin pahassa, milloin tsemppipusuja alakuloiselle omistajalleen jakaen ja milloin kottikärryistä päiväslaagin saaden (ja ehkä näin ollen tallityöntekijän olkapään venäyttäen).