Kärmeniemen Unka

Ch KTK-II KERJ-I ERJ-I KRJ-I SLA-I

nimi Kärmeniemen Unka "Unka" Meriitit
15.7.18 KRJ-I 7 + 40 + 22 + 20 + 15 = 104
20.5.18 SLA-I (11 + 25 + 23 + 20 + 18 = 97)
30.4.18 ERJ-I (6,5 + 41 + 22 + 20 + 15 = 104,5)
25.4.18 KERJ-I (7 + 40 + 22 + 21 + 15 = 105)
2.2.18 myönnetty Ch
20.9.17 KTK-II (18 + 18 + 18 + 18 = 72)

Jälkeläiset
t. Kärmeniemen Unta VH17-018-1832
t. Kärmeniemen Uisko VH18-018-0225
t. Kärmeniemen Urma VH17-018-1296
rekisterinumero VH17-018-0733
rotu, sukupuoli suomenhevonen, tamma
väri, säkä rn, 161cm
syntynyt 12.3.2017 (8-vuotias) 4v 1.4.17
omistaja Kärmeniemet vrl-00816
kasvattaja Kärmeniemi
koulutustaso heA/110/105 (CIC1)

Unkasta

Sanotaanko vaikka että Unka on ihan hirrrrrrrveen kiva. Se on just niitä hyvän mielen hevosia, joilla ei ikinä kiristä polla. Unka on siitäkin hirveen mukava, että sille voi ehdottaa mitä tahansa ja se on heti messissä. Kaikki on ihan kauheen kivaa kunhan hänkin vaan saa olla mukana. Tämä on todella hyvä ominaisuus kun tahtoo lähteä kakspäällä ilman satulaa uittamaan hevosta, mutta ei välttämättä ihan niin hyvä idea kun yrität kuurata tarhan juoma-astiaa ja sulla on vähän isompi apukäsi siinä hollilla...

Unka on sellainen ihmisen paras kaveri. Sen mielestä kaikki on tosi hauskaa ja kivaa, eikä sitä ikinä harmita lähteä töihin tai oikeastaan yhtään minnekään. Maailman helpoin lastattava, maailman helpoin kengitettävä, maailman helpoin ellittävä... Mitä näitä meriittejä nyt on! Vielä ei ole tullut vastaan toimenpidettä, joka mullistaisi ruunikon maailmaa. Kun ensimmäisen kerran vastaan tuli suihkepullo, sitä piti vähän säpsähtää, mutta parin sekunnin nuuskimisen jälkeen sekin oli todettu vaarattomaksi ja nyt tammaa saa suihkia vaikka maailmojen ääriin.

Mä en oikeastaan muista, milloin meillä olisi viimeksi ollut hevonen, jonka kanssa voi oikeasti tehdä ihan kaikkea. Kenttähevosena Unka tietenkin loistaa, sille maittaa yhtä lailla niin sileä kuin esteetkin maisemista riippumatta, mutta ratsastuslajien lisäksi tammalla voi myös ajaa ja käypä sillä paikallisen heppakerhon vikeltäjätytöt välillä temppuilemassakin. Unka on niin rauhallinen, tasainen ja kuuliainen, että ei pelota antaa sitä kenen tahansa käsiin ihan mihin puuhaan vain.

Kuten sanottu, Unka on moitteeton suorituskaveri! Pääsääntöisesti meillä on Kärmeniemessä niinsanotut omat hevoset, eli jokaisella on ne tietyt nimikot, joille ollaan se oma ihminen. Unka sen sijaan on kaikkien hevonen! Se ei ole nirso mitä tulee hoitajaan tai ratsastajaan, vaan se kohtaa yhtä suurella ilolla ja uteliaisuudella kaikki. Unkan mielestä märkiä turpapusuja riittää ihan kaikille! Uusia ratsastajiakaan se ei vierasta eikä ota turhaa stressiä esimerkiksi vaihtuvuudesta, on meillä nimittäin sellaisiakin hevosia, jotka menevät vaikeaksi heti kun viikon sisällä on kaksi eri ratsastajaa.

Sileällä Unka on tasainen suorittaja. Sillä on hyvin suomenhevoselle tyypilliset helpon A:n askellajit—tarpeeksi irtonaiset, mutta kuitenkin aika mitättömät puoliverisiin lajitovereihinsa verrattuna. Mieluusti Unka olisi sellainen tavanomainen puksuttaja, mutta kyllä siitä saa irti aina vähän enemmän kuin mitä se aluksi tarjoaa. Varsinkin laukka on ollut aina vähän sellainen laiska askellaji, jossa Unka tahtoisi mennä paahtaa, yleensä pitkänä, ympäri kenttää. Saa sen sieltä kerättyäkin, varsinkin esteillä Unkan etupää nousee kuin itsestään!

Varma meno jatkuu myös esteillä, oltiin sitten kentällä puomien kanssa tai maastossa kiinteillä. Unka on hyvin tarkka hyppääjä ja varovainen jaloistaan, enkä muista, että se olisi kuunaan pudottanut estettä. Pienet se hyppää vaikka paikoiltaan, mutta suuremmilla mieluummin viheltää pelin poikki kuin lähtee suorittamaan hyppyä, josta se tietää rysäyttävänsä keskelle estettä. Siinä mielessä Unka on kyllä helppo ja mutkaton estekaveri, sillä jos sen pitää kontrollissa lähestymisessä, se ei kiellä eikä pudota. Loppusuoralla voi sitten kaahata täysiä maaliin!



© Sorel

Sukuselvitys

Kärmeniemen Unka polveutuu omasta tuontihevosestani Mänttäharjun Ulpusta ja Turmeltajan hienosta Luuvitosesta. Tammalla on kaikki edellytykset olla monitaituri: sen vanhemmat ovat kilpailleet menestyksellä paitsi kenttää niin myös rataesteitä ja koulua! Ulpu jätti lähtemättömän vaikutuksen paitsi minuun niin myös moneen muuhun suomenhevoskasvattajaan, ja Kärmeniemen U-linjaiset varsat on myyty kuin kuumille kiville—jokainen niistä on kuin täydellisen kenttähevosen määritelmä!

Luuvitonen Armotillikka Tillimaatti
Arvopähkinä
Korvapuusti Puustivaara
Auvosiippa
Mänttäharjun Ulpu
ERJ-I KRJ-I KERJ-II SLA-I YLA2
Hispalan Taavetti Riisvuoren Aimo
Tairasvuon Tei Tei
Mänttäharjun Uisla Uuttera Unto
Mänttäharjun Uima

Kilpailutulokset

VSR: rotunäyttelyt

30.06.18 II-palkinto (t. Lissu T.)
30.05.18 II-palkinto (t. Lissu T.)

näyttelyt

03.09.17 NJ Susiraja: 3/12 irtoSERT (t. Sorel)
05.08.17 NJ Tuulenpesä: 4/12 SA -> irtoSERT (t. Vibaja)
31.07.17 NJ Kuuralehto: 3/12 irtoSERT (t. Vibaja)

kenttäratsastus (41)

24.06.17 KERJ CIC1: 1/30
17.06.17 KERJ CIC1: 1/30
11.06.17 KERJ CIC1: 1/30
10.06.17 KERJ CIC1: 5/30
05.06.17 KERJ CIC1: 3/30
04.06.17 KERJ CIC1: 4/30
29.05.17 KERJ CIC1: 5/30
29.05.17 KERJ CIC1: 5/30
28.05.17 KERJ CIC1: 5/30
28.05.17 KERJ CIC1: 5/30
27.05.17 KERJ CIC1: 2/30
27.05.17 KERJ CIC1: 4/30
26.05.17 KERJ CIC1: 1/30
26.05.17 KERJ CIC1: 1/30
25.05.17 KERJ CIC1: 2/30
23.05.17 KERJ CIC1: 2/30
20.05.17 KERJ CIC1: 1/30
19.05.17 KERJ CIC1: 2/30
19.05.17 KERJ CIC1: 5/30
18.05.17 KERJ CIC1: 4/30
16.05.17 KERJ CIC1: 3/30
16.05.17 KERJ CIC1: 1/30
15.05.17 KERJ CIC1: 2/30
14.05.17 KERJ CIC1: 4/30
14.05.17 KERJ CIC1: 1/30
12.05.17 KERJ CIC1: 5/30
12.05.17 KERJ CIC1: 3/30
11.05.17 KERJ CIC1: 1/30
09.05.17 KERJ CIC1: 5/30
08.05.17 KERJ CIC1: 3/30
07.05.17 KERJ CIC1: 3/30
06.05.17 KERJ CIC1: 3/30
06.05.17 KERJ CIC1: 5/30
04.05.17 KERJ CIC1: 2/30
03.05.17 KERJ CIC1: 3/30
01.05.17 KERJ CIC1: 5/31
29.04.17 KERJ CIC1: 4/30
19.04.17 KERJ CIC1: 4/30
14.04.17 KERJ CIC1: 2/30
14.04.17 KERJ CIC1: 5/30
12.03.17 KERJ CIC1: 3/40

esteratsastus (41)

30.09.17 ERJ Cup 100 cm: 8/137
10.05.17 ERJ 110 cm: 2/40
10.05.17 ERJ 110 cm: 3/40
10.05.17 ERJ 110 cm: 6/40
10.05.17 ERJ 110 cm: 5/40
10.05.17 ERJ 110 cm: 3/40
10.05.17 ERJ 110 cm: 4/40
10.05.17 ERJ 110 cm: 3/40
09.05.17 ERJ 110 cm: 1/40
09.05.17 ERJ 110 cm: 1/40
09.05.17 ERJ 110 cm: 5/40
09.05.17 ERJ 110 cm: 1/40
08.05.17 ERJ 110 cm: 1/40
08.05.17 ERJ 110 cm: 2/40
08.05.17 ERJ 110 cm: 1/40
08.05.17 ERJ 110 cm: 3/40
08.05.17 ERJ 110 cm: 1/40
08.05.17 ERJ 110 cm: 3/40
08.05.17 ERJ 110 cm: 1/40
06.05.17 ERJ 110 cm: 5/40
06.05.17 ERJ 110 cm: 3/40
06.05.17 ERJ 110 cm: 5/40
06.05.17 ERJ 110 cm: 1/40
06.05.17 ERJ 110 cm: 4/40
06.05.17 ERJ 110 cm: 1/40
06.05.17 ERJ 110 cm: 2/40
05.05.17 ERJ 110 cm: 3/40
05.05.17 ERJ 110 cm: 3/40
05.05.17 ERJ 110 cm: 5/40
05.05.17 ERJ 110 cm: 6/40
05.05.17 ERJ 110 cm: 4/40
05.05.17 ERJ 110 cm: 3/40
05.05.17 ERJ 110 cm: 6/40
04.05.17 ERJ 110 cm: 4/40
04.05.17 ERJ 110 cm: 5/40
04.05.17 ERJ 110 cm: 4/40
04.05.17 ERJ 110 cm: 3/40
02.05.17 ERJ 110 cm: 6/40
01.05.17 ERJ 110 cm: 3/40
01.05.17 ERJ 110 cm: 3/40
01.05.17 ERJ 110 cm: 1/40

kouluratsastus (40)

19.07.18 KRJ helppo A: 2/40
08.07.18 KRJ helppo A: 4/40
07.07.18 KRJ helppo A: 3/40
06.07.18 KRJ helppo A: 4/40
30.06.18 KRJ helppo A: 3/40
27.06.18 KRJ helppo A: 3/40
24.06.18 KRJ helppo A: 3/40
10.06.18 KRJ helppo A: 1/30
10.06.18 KRJ helppo A: 2/30
10.06.18 KRJ helppo A: 5/30
07.06.18 KRJ helppo A: 1/30
06.06.18 KRJ helppo A: 2/30
06.06.18 KRJ helppo A: 2/30
06.06.18 KRJ helppo A: 2/30
04.06.18 KRJ helppo A: 4/30
04.06.18 KRJ helppo A: 5/30
03.06.18 KRJ helppo A: 3/30
03.06.18 KRJ helppo A: 4/30
01.06.18 KRJ helppo A: 2/30
20.05.18 KRJ helppo A: 2/50
06.05.18 KRJ helppo A: 1/50
30.09.17 KRJ helppo A: 2/40
27.09.17 KRJ helppo A: 2/40
25.09.17 KRJ helppo A: 7/50
09.09.17 KRJ helppo A: 6/40
06.09.17 KRJ helppo A: 3/30
05.09.17 KRJ helppo A: 1/40
05.09.17 KRJ helppo A: 1/30
04.09.17 KRJ helppo A: 5/30
01.09.17 KRJ helppo A: 1/30
30.08.17 KRJ helppo A: 2/30
29.08.17 KRJ helppo A: 3/30
24.08.17 KRJ helppo A: 2/30
06.08.17 KRJ helppo A: 2/50
02.08.17 KRJ helppo A: 2/50
01.08.17 KRJ helppo A: 3/50
14.07.17 KRJ helppo A: 5/30
11.07.17 KRJ helppo A: 3/30
04.05.17 KRJ helppo B: 8/85
02.05.17 KRJ helppo B: 7/66

1. Hyvää suomenhevosen päivää

Syksy teki sitkeästi tuloaan: minä hytisin pelkkä pitkähihainen softshellin alla ja Unkan kaviot olivat upota yöllisten sateiden jäljiltä vieläkin pehmeään polkuun. Kesä kuivasi minkä kasteli, vaan syksy ei.

Metsän siimeksessä oli rauhallista. Muutama lintu lauloi laulujaan, mutta kaukana oli ne ajat kun joka toisesta puusta syöksyi vihainen äitilintu suojaamaan pesäänsä ohikulkevilta ratsukoilta. Unka oli saanut korvaansa tyylikkään lovenkin yhden erityisen aggressiivisen linnun nokittua meitä minkä kerkesi. Nyt lovikorva kuitenkin harppoi samaa reittiä rauhallista käyntiä eikä siipiveikkojen aiheuttamasta traumasta ollut tietoakaan.

Unka pärskähti ja sen pää kohosi odottavasti kun lähdimme laskeutumaan entisen rotkon pohjalle. Sieltä lähti kaikille tuttu laukkumäki, joka oli niin jyrkkä, että sitä ei halunnut yhtään hitaammassa askellajissa edes mennä. Tiivistin istuntaani suuren ruunikon satulassa ja rauhoittelin sitä äänelläni. Se kuitenkin tunsi jännitykseni ohjasotteessani, mutta vaikka se ei rauhoittunut, se ei myöskään käyttänyt tilaisuutta hyväkseen kuten moni muu meidän vatipääkoneista olisi. Unka oli rehti ja reilu.

Myödätessäni ohjasta, mun nyrkit keräsivät kuin itsekseen tummia jouhia tiukkaan rutistukseen ja se oli siinä: mun ei tarvinnut kuin nojata eteenpäin ja Unka lähti laukkaan. Ruunikon askel oli pitkä ja asento virtaviivainen kun se kaula pitkällä harppoi mäkeä ylös. Mua ei pelottanut, ei Unkan kyydissä.

Mäenharjalle se hidasti itsekseen hentoon raviin, antaen mulle aikaa korjata kypärän lippa pois silmiltä. Taputin tamman kaulaa ronskisti ja se tuntui pärskähtävän kuin kiitokseksi. Hengästynyt se ei ollut, ei edes hionnut—olihan se sentään kovan tason kenttähevonen. Juuri sellainen, mitä minä olin aina kasvatustyöltäni halunnutkin. Ihan oikea suomenhevonen.

2. Takaisin satulaan

Kevät oli tuonut mukanaan loputtoman tuntuisen auringonpaisteen. Mun sielu sai kuin terapiaa varkain pidentyneistä päivistä ja selkää lämmittävistä säteistä. Punaiset ja voikot kimmelsivät tarhoissa kilpaa toistensa kanssa, ja mustanpuhuvista hevosista erotti taas muutakin kuin pelkän siluetin. Minä hengitin kevättä keuhkot täyteen ja suuntasin talliin, askeleeni kevyemmät kuin pitkään aikaan. Koiravarjoni kulki perässäni, tassut lumipeitteen alta paljastuneella hiekalla rohisten. Vilkaisin Jujua ja se minua, ja minä hymyilin, ja Juju aukaisi suunsa, kieli pitkänä, kuin sekin olisi hymyillyt.

Kenttä oli märkä, ja siihen oli painunut monen monta kaviouraa. Pääsiäissunnuntai takasi hiljaisen valtakunnan—isovanhemmat olivat vieneet lapsenlapsensa kylpyläviikonloppua viettämään ja Tomi oli karannut heti aamutallin tehtyään autotalliin puuhastelemaan moottoripyörän kanssa. Niinpä seuranani oli ainoastaan tallipihan puissa hiljaa laulavat linnut ja uljas ruunikkoni Unka.

En ollut aikoihin ratsastanut kentällä. Olin aina suunnannut maastoon, ja silloinkin "omilla" hevosillani. Unka oli ollut Sallin tiukassa treenissä, toki vähenemissä määrin kun kilpauran huippu oli jo takanapäin. Nyt se seisoi keskellä kenttää allani, paikoillaan vaikka en pidellyt edes ohjista, maisemia katsellen. Minä säädin jalustimia tuskastuneena, mutta Unka se vain seisoi ja katsoi ja seisoi. Joskus se saattoi kääntää päätään, ja sitten se taas katsoi ja seisoi ja katsoi.

Ajatus treenaamisesta tuntui jännittävältä ja liian painokkaalta, joten päätin olla treenaamatta. Sen sijaan muistelin, miksi pidin ratsastuksesta muuallakin kuin maastossa. Muistelin, kuinka taitavasti Unka kääntyi painoavuilla ja kuinka se nousi sujuvaan laukkaan vain pienin avuin. Muistelin, kuinka Unkalla oli tapana rullailla ihan omissa muodoissaan jos sen kanssa ei ollut tarpeeksi tarkkana, ja muistelin, kuinka se yritti luistaa pohkeenväistössä jos vaan suinkaan näki siihen tilaisuuden.

Pohjimmiltaan Unka oli miellyttävä hevonen ja se tarjosi tekemisen meininkiä. Ratsastuksen jälkeen se ei ollut edes hiessä vaikka minä olin, eikä se tainnut tajuta kuinka paljon iloa se oli juuri tuottanut. Minä osasin vieläkin! Minä muistin kuinka ratsastettiin ja mikä tärkeintä, kuinka minun hevosiani ratsastettiin. Muistin jipot ja jepot, ja Unkan jäädessä tarhaan, sieltä tarttui mukaan Fia. Olo oli kuin parikymppisellä—tänään minä ratsastaisin ainakin kolme hevosta.

3. Kevät

"Miksi täällä ei ole sulaa?" nuoren pojan kirkas ääni kaikui metsän siimeksessä. Sinne pääsi auringonsäteet vain varkain, ja sammalta peitti vielä raskas hanki. Vilkaisin taakseni, missä Unka sievästi pujotteli lumeen tallautunutta polkua pitkin vaikka sen kyydissä istuva Petja katseli taivasta vasten piirtyvien puiden huippuja, ohjat pitkinä. Sitten Unka nappasti tahtiaan hidastanutta Nössöä pyllystä. Hellästi, mutta nappasipa kuitenkin ja sai Nössön ottamaan pari loukkaantunutta raviaskelta. Minua nauratti.

"Koska tänne ei pääse aurinko paistamaan", selitin lapselleni. "Pitää odottaa, että tulee lämmintä niin täältäkin sulaa."

Äiti-poika -maastoretket olivat jääneet harvinaisen vähälle, kiitos alkaneen koulun ja ratsastusharrastuksen ohi kiilanneen jalkapallon. Kun Petja oli lauantain aamupalan jälkeen kysynyt, haluaisinko viedä sen ratsastusretkelle, olin ollut sydän sykkyrällä—tietenkin halusin. Niinpä olimme valikoineet ratsumme: Petja oli valinnut sille melkein jo sopivankokoisen Nössön, ja minä otin tietenkin Unkan, jonka kanssa maastoilusta oli tullut isoin henkireikä elämääni.

Tosin poikettuamme maantieltä metsään, Nössö oli vankasti päättänyt, että hän ei enää muuten hievahdakaan. Ei vaikka Unka yritti kannustaa laumatoveriaan sen pyllyä tökkimällä. Niinpä olimme suorittaneet suvereenin ratsunvaihdon, eikä Nössökään vähän enemmän elopainoa selkäänsä saaneena enää jaksanut neuvotella liikkumisasiasta sen enempää. Minua ei haitannut: vaikka Unka oli ehdoton suosikkihevoseni meidän laumasta, Nössö oli ihan kiva. Se oli kaikesta draamailustaan huolimatta valtavan hauska persoona, ja maastoretki isomman hevosen kanssa teki sille ihan hyvää. Poni joutui painelemaan reippaassa tahdissa siinä missä isoaskelinen Unka vaan tulla löntysteli perässä tyytyväisenä.

Päästyämme lenkin päätteeksi maantielle, Nössö hikisempänä kuin Unka, aurinko porotti siniseltä taivaalta. Hevosten hokit purivat kosteaan santaan ja linnut lauloivat pellonreunan metsikössä. Tuntui vähän kesältä, mutta kevät se vain oli.